Kari Huhtala in memoriam
Nurmijärven Yleisurheilun (aiemmin Nurmijärven Kenttäurheilijat) pitkäaikainen, arvostettu valmentaja Kari Huhtala (1944 - 2019) nukkui pois pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 18.3.2019.
Tutustuin Kari Huhtalaan vuonna 1985, kun menin mukaan Karin vetämään yleisurheiluryhmään, jota myöhemmin alettiin kutsua nimellä Karin talli. Kari oli valmentaja isolla V:llä. Hän tiesi valtavasti yleisurheilusta, ravinnosta, ihmisen fysiologiasta ja treenin vaikutuksista tuloksiin. Ja jos hän ei jotakin tietänyt, hän otti selvää. Hän teki parhaimmillaan yli kymmenelle urheilijalle henkilökohtaisia harjoitusohjelmia ja seurasi tulostason kehitystä yksilö- ja yksityiskohtaisesti.
Kuin ihmeen kaupalla, sain mahdollisuuden tutustua uudestaan Kariin viimeisen parin vuoden aikana. Aikuisiän ystävyytemme oli erilaista kuin yleisurheiluaikoina, mutta siinä oli kauan sitten luotu vakaa perusta. Suurin syy siihen, miksi tulin mukaan Karin elämään noin 30 vuotta yleisurheiluaikojen jälkeen, on se, että Kari oli ennen kaikkea ihminen isolla I:llä. Minulla oli ollut monesti mielessä, että haluaisin nyt aikuisiällä kiittää Karia kaikesta eteemme tekemästään panostuksesta. Niinpä tapasimme ensimmäisen kerran lähes 30 vuoteen Klaukkalassa syksyllä 2016. Siitä alkoi ystävyytemme, joka kesti aina Karin kuolemaan asti.
Olin aina pitänyt Karia hyvänä valmentajana, mutta teini-ikäisenä muodostettu kuva ei luonnollisesti voinut olla kovin analyyttinen, vaan sekoittui omaan kasvuun ja kehitykseen, haluun menestyä urheilijana ja kaikkeen siihen mitä nyt yläasteikäinen voi päässään pyöritellä. Kun tutustuin Kariin uudestaan, ymmärsin miksi minä ja kaikki urheilukaverini pitivät Karia niin hyvänä valmentajana.
Tätä muistokirjoitusta varten pyysin vanhoja urheilukavereitani muistelemaan Karia. Sain lukuisia vastauksia, joista huokui syvä kunnioitus entistä valmentajaamme kohtaan. Karilla oli kyky kohdata kaikenikäiset ihmiset ihmisinä, mareina, tiinoina, mikoina. Yleisurheilukaverini Tiinalle on jäänyt mieleen, kuinka upeasti Kari otti porukkaan mukaan hyvin erilaisia nuoria ja vähän vanhempiakin urheilijoita, antoi hiljalleen hiipiä osaksi valmennusporukkaa ja antoi kasvaa omaa polkuaan. Hän arvosti meitä oikeina ihmisinä. Treeniporukasta useampi muisteli, kuinka pyyteettömästi sekä aikaa ja vaivaa säästämättä Kari meitä luotsasi. Kuten Mika totesi, Kari uhrasi paljon lasten ja nuorten valmennuksen eteen. Sellaista ei juuri näe tänä päivänä.
Kaikki toivat muistosanoissaan esille myös sen, kuinka merkittävää oli se Karin meihin aikoinaan antama panostuksensa siihen, että olemme edelleen aktiivisia liikkujia. Maaritin sanoin hän teki meille eläväksi sen liikuntakipinän, joka meillä kaikilla on jatkunut näihin päiviin asti. Se että, treeneihin oli kiva mennä nuorena, on varmasti jaksanut kantaa hedelmää myös vanhemmalla iällä. Ja kuten Nina asian ilmaisi, jo pelkästään urheilukentän tuoksu palauttaa meidät aina silmänräpäyksessä yli 30 vuotta ajassa taaksepäin yhteisiin treeneihin ja kisoihin.
Vaikka Kari oli loistava kuuntelija ja aistija, hän ei tyytynyt pelkästään mukailemaan muita, vaan asetti sekä itselleen että muille haastavia tavoitteita. Minulle paljastui vasta aikuisena Karin intohimo musiikkia ja sen tekemistä kohtaan. Oli mahtavaa seurata, kuinka kunnianhimoisesti ja tavoitteellisesti hän suhtautui musiikkiin aina kuolemaansa asti. Itselleni kunnianhimo ja tavoitteellisuus tuli luonnollisesti esiin urheilun kautta. Muistan aina, kun Kari sanoi, että hän on laskenut, että Tytöt 16 -viestijoukkueemme suoritus riittää SM-kisojen karsintarajan alittamiseen. Nopeasti me tytöt laskimme satasen aikamme yhteen ja totesimme, ettei mitään mahdollisuuksia olisi. Kari oli kuitenkin optimoinut, että todella sujuvilla kapulanvaihdoilla ja jokaisen juoksumatkaa optimoimalla aika olisi mahdollista saavuttaa. Ja sen me myös teimme! Jälkeenpäin olen harmitellut, ettemme lähteneet SM-kisoihin, kun samalle viikonlopulle osuivat enoni häät. Olisi pitänyt mennä, sillä enon avioliittokin päättyi eroon muutama vuosi häiden jälkeen. Ehkäpä täytyy yrittää samalla porukalla muutaman vuoden päästä N50-sarjassa, mutta mistä saisimme yhtä hyvän valmentajan itsellemme?
Viimeisenä, mutta ehkä tärkeimpänä, haluan mainita Karin kannustavan elämänasenteen. Vasta yleisurheilun lopetettuani ja kokeiltuani muita lajeja ja kohdatessani muita valmentajia, ymmärsin, kuinka suuri merkitys Karin kannustavuudella on ollut käsitykseeni itsestäni ihmisenä. Kuten Karin tallin entinen urheilija Mika totesi, Kari sai valmennettavan tuntemaan itsensä tärkeäksi ja "hyväksi", joka varmasti edesauttoi monen nuoren itsetunnon rakentumista.
Meillä kaikilla tulee Karia todella ikävä. Kiitokset Kari kaikista antamistasi eväistä elämään, olit upea, aina kannustava valmentaja!
Karin muistoa kunnioittaen Mari, Mikko, Tiina, Lissu, Maarit, Jarmo, Jarkko, Mika, Ira, Mikko V, Jukka, Anu, Tarita, Toni, Marjo, Kristiina, Janne, Tarja ja moni muu Karin tallin entinen urheilija.
Karin talli vuonna 1987 Vierumäen harjoitusleirillä
Muistokirjoituksen on kirjoittanut Mari Blomqvist, os. Ventä, joka oli Nurmijärven Kenttäurheilijoiden aktiiviurheilija 1980-luvulla
